Oon tosi ilonen ja samalla tosi hämmentyny.
Tulin kotiinpäin junall täs tunti pari sitten ja istuin semmosta tummaa miestä vastapäätä. Tämä mies luki kirjaansa ja vilkuili sen sivujen yli muhun vähän väliä. Oon ite sen verran varuillani nykyään kun mulle tullaan niin usein puhumaan, että päätin olla tekemättä mieheen mitään sen suurempaa katsekontaktia - tuijotin ikkunasta ulos. Ja mua väsyti ihan järkyttävästi, koska olin just riehunu koko päivä kavereiden kanssa.
Noh siinnä meni sitten hetki ja sitten tämä mies (Jhon) kysyi multa englanniks:
"Are you feeling down?"
Hämmennyin tästä kysymyksestä tosi paljon sillä ei suomessa yleensä kukaan tuu kysymään sulta ootko kunnossa sllon ku näytät vähän uupuneelta tai surulliselta.
Vastasin kuitenki miehelle ett oon vain väsyny ja että ihanaa kun kysyit ku ei ihmiset yleensä kysele tommosta.
Mutta ihan tosissaan oon jotenki aika ilonen ku se kysy multa että oonko kunnossa koska uskon etten näyttäny mitenkää kovin edustavalta ku olin tosi väsyny.
Miksei ihmiset voi useemmin kysyy toisiltaan ett onks kaikki hyvin.
Mä ainakin tuun tosi paljon paremmalle tuulelle jos joku viittii ees ton verran kysyy multa ett miten mulla menee.
Eli jos näät jonkun ihmisen joka ei näytä kovin iloselta tai siltä ett sillä on kaikki hyvin ni meetkö kysymään siltä, että mikä on vai jätätkö asian vaan sikseen?
XOXO
Alice
Okei tähän loppuun pitää ehkä lisätä se, ett se oli enemmän isku yritys ku vaan ihan perus tomonen kysymys sillä tota kysymystä seuras semmonen loppu junamatkan kestävä kysely mm.
-missä asut
-minne meet
-mistä tuut
- kuin vanha oot (sen mielestä näytän ainaki 18 wee.. en tiiä oonks ilonen vai en xD )
- ja mitä mun kaulassa oleva ankkurikoru tarkottaa.
Mutt ei keskitytä tommosiin pikkuseikkoihin kuten se ett se yritti iskee mua.. Mietitään kummiski sitä ideaa siitä ett se kummiski välitti sen verran ett se jakso kysyy miten mulla menee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti